Aivoja on nyt riiputettu ahkerasti siellä narikassa eli lomailemassa. Jonkinverran olen toki sählännytkin ja hermostunut olemattomista asioista. Ja tottakai niistä, jotka eivät mene juuri minun mieleni mukaan tässä maailmassa. Mutta kaiken kaikkiaan olen pystynyt ottamaan aika rennosti - edes perjantaina edessä oleva 600km ajomatka ei vielä ahdista tai mietitytä. Toki jonkinverran olen ajatellut perillä olemista - onhan nyt eka kerta kyseessä kesän jälkeen kun menen katsomaan isääni.

Tauot tulevat tarpeeseen. Tuntuu että takan on niin pitkä jakso pelkkää pimeyttä ja hankalia elämäntapahtumia. Nyt on ollut puolisen vuotta jo rauhallisempaa ja kenties sairaudesta toipuminen voi myöskin alkaa.Mitä sen jälkeen tapahtuu? Ei mitään aavistusta. En todellakaan tiedä mihin suuntaan elämäni kenties lähtee kääntymään vai jääkö paikalleen vaan junnaamaan. Juuri nyt nautin pelkästään siitä, että oloni on suhteellisen hyvä, ei ahdista kamalasti ja aivot eivät hyrrää ylikierroksilla.