Juu, ei tämä avoliiton alkutaival kovin ruusuista ole. Kahden aikuisen ihmisen elämän yhteensovittaminen ei onnistu napista painamalla vaan on suoraan sanottuna välillä niin syvältä, että ei mitään rajaa. Minä olen kireä ja tuo toinen on kireä. Kissat ovat kireitä siinä välissä. Lisäksi meille on syntynyt 'minun kissa sinun kissa' syndrooma eli mun kissat tekee kuulemma kaiken pahan. Ja luonnollisesti minussakin on kaikki välillä huonoa - mun asenne, tyytymättömyys, sanat, takamuksen koko, se mitä teen tai en tee....!

Ei sikäli. Niin on tuossa toisessakin. Ja mä sentään olen oikeassa!!!