Ärsyttää kun maanantai alkaa hieman nihkeissä tunnelmissa. Eilinen ilta päättyi suruitkuun ja tähän aamuun sitten heräsin pienoiseen epävarmuuteen. Todennäköisesti ihan turhaan, mutta koska en osaa vielä superoptimistinen olla, niin näillä mennään.

Aamupäivän vietän kotona kahvikupin ja läppärin ääressä, koska saan töitäni tehtyä paljon paremmin oman kotipöydän ääressä kuin duunissa. Lisäksi mulla ei ole omaa työhuonetta saatikka pöytää tällä hetkellä töissä :) No, sellaista sattuu välillä ja tuleepahan ainakin vaihtelua arkeen.

Edit 9.31.

Valivalivalivalivalivali.

Minussa ei ole mitään mielenkiintoista. Mitä minulla voisi olla annettavana kenellekään? Mun elämä on ihan perustylsää- töitä, kotona olemista, telkkaria, virkkaamista, nukkumista. En ole harrastanut mitään jännittävää, josta voisin muille kertoa. En ole asunut ulkomailla ja saanut sitä kautta hienoja kokemuksia, joita voisin jakaa. Olen negatiivisuuteen taipuvainen, hankala, ärsyttävä ja nipo. En ole hauska, iloinen, positiivinen, energinen, viihdyttävä. En keksi koko ajan uutta tekemistä ja ole supersosiaalinen ihminen, jolla on jättimäinen ystäväpiiri. En sellainen kuin pitäisi olla. Minun elämäni on ollut viimeiset pari vuotta raskasta. Surujen täyttämää. Se on etäännyttänyt minut monista ihmisistä. Tehnyt varovaiseksi ja kenties hieman erakoksikin. Kun ei minulla ei mitään annettavaa....Olen tyhjä kuori.