Alive and kicking.

Putosin samaan vanhaan ansaan elämäni suhteen. Milloinhan mä opin elämään omaa elämääni? Ja mitä oikeastaan elämääni haluan?

Ja jotta ei menisi liian vaikeaksi tämä pohtiminen, niin haluan esittää julkisen kysymyksen: Miksi lähi-Alepani valikoimissa ei ole tätä äärettömän koukuttavaa LontoonRae-suklaata? Miten tälläinen vääryys voi tapahtua?