Kuten huomata saattaa harventuneesta bloggaamisesta, elämääni on tullut uusia asioita. Tai vanhoja :) Miten sen nyt sitten haluaakaan ottaa. Ja niihin samoihin vaikeuksiin törmättiin taas :(

Minun elämässäni parisuhde on aina tarkoittanut naisen osalta miltei täydellistä 'ripustautumista' mieheen. Naisen oma elämä on pyörinyt miehen, lasten ja kodin ympärillä lukuunottamatta satunnaisia vierailuja ulkomaailmassa. En nyt tarkoita mitään nyrkin ja hellan välissä olemista (toki mummuni oli sitäkin) vaan yksinkertaisesti sitä, että niin maailma oli rakennettu. Ja tämä malli on periytynyt myös minulle.Näin minä osaisin elää. Tietäisin, miten siinä tilanteessa käyttäydytään. Ja sitä minä jo kerran yritinkin ja tuloksena oli ero. Silti siihen on niin helppo palata, koska se on se ainoa tuttu. Kaikki muu on tuntematonta.

Minä osaan elää jotenkuten vapaasti ns. sinkkuna, mutta seurustelusuhteessa se on vaikeampaa. Odotan toiselta osapuolelta liikaa ja heittäydyn tavallaan passiiviseksi. Toisaalta olen erittäin aktiivinen suunnittelemaan MEIDÄN elämäämme.En omaani vaan sitä yhteistä.Minulle kun aikuisen ihmisen elämä on aina ollut kahden ihmisen muodostaman yksikön elämää. Ja nyt sitten pitäisi opetella elämään sitä omaa, erillistä elämäänsä toisenlaisessa parisuhteessa. Jepujep.