Aikaa on taas vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Kiirettä on pitänyt sekä töissä että yksityiselämässä.

Tunteet ja ajatukset ovat pienessä käymistilassa. Osansa on tietysti myös krapulalla.Eli sen vuoksi tänään ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä elämän suunnasta kannattane tehdä. Tai muutenkaan. Ehkä minäkin voisin opetella olemaan ihan rauhassa? Ja katsomaan mitä tapahtuu. Hötkyilemättä ja kiireettä.Antaa ajan kulua ja mennä vaan päivä kerrallaan.

Terapiataukoa kestää vielä parisen viikkoa. Ja sen varmasti huomaa jo viimeistään ensi viikolla, mutta täytyy vaan yrittää selvitä. Pieni flunssakin yrittää päälle ja se huonontaa jo entisestäänkin hieman alavireistä mielialaa.Ja tottakai pimeyskin vaikuttaa asiaan.

Minun pitäisi opetella puhumaa myönteisempään sävyyn itselleni. Olemaan armollisempi ja rakastamaan itseäni enemmän. Hyväksyä minussa olevat huonotkin puolet. Ymmärtää, että se on vaan inhimillistä.Olenhan minä jo edistynytkin tässä mutta pitkä tie on vielä edessä.