Pitäis edelleen hankkia se elämä. Muilla tuntuu sellainen olevan. Enkä minä oikeastaan edes tiedä, haluanko minä elämää. Se satuttaa. Siinä loukkaantuu. Ja sitten se on ohitse. Kyllähän minä tiedän, että pitää arvostaa niitä pieniä asioita elämässä. Nauttia niistä pienistä hetkistä.Ehkä minä joskus opin.

Tosin mieluusti jäisin sen elämän ulkopuolelle kuten nyt. Täällä on turvallista olla.

Minä en edes tiedä, mitä helkatin mieltä tässä koko touhussa on?