LAPSEN OIKEUKSIEN
PÄIVÄNÄ

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää lapsen työ
voi hälläkin mennä huonosti yö.
 
Voi ystävä pettää ja huutaa pomo
ja muutenkin olla surkea olo.
Voi raivari tulla ja palaa proppu
kun aina on niin tavaton hoppu.
 
Ei murheet ole vain isojen alaa
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi sattua harmeja aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
 
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin
ja isääkin siepata ylen määrin.
Voi päivä mennä niin pipariks
että on pantava ranttaliks.
 
Siis koettakaa ottaa lapsenne lukuun
te kuulutte samaan heimoon ja sukuun.
Ei aina paista ja ole kesä
ei kotikaan ole vain kilttien pesä.
 
Jos paha on päivä sulla tai mulla
niin annetaan kiukkujen ulos tulla.
Niin aina ei vallitse riita ja känä
ja muutenkin pysytään terveempänä.

Kuulin huonoja uutisia sukulaisistani. Miksi ihmiset hankkivat lapsia? Miksi siihen ei tarvita jotain lupaa? Ei sillä että itsekään olisin ehkä syntynyt tässä tapauksessa. Mutta voimattomuus ja suru on suuri. Sukulaisiltani on niin monelta kadoksissa aikuisuus ja se näyttää kulkevan perintönä myös minulle. Ja saa minut myös ajattelemaan sitä, lienenkö sittenkään sopiva itsekään olemaan yhdenkään lapsen elämässä mukana? Edes sivullisena vaikuttajana? Entä jos minäkin aiheutan toimillani jollekulle samanlaista tuskaa ja pahaa oloa kuin minulle on aiheutettu? Ehkä minun olisi parempi olla kaukana kaikista- sekä aikuisista että lapsista.