Päivitystahtini on niin hidas, että mahtaneeko tätä kukaan enää lukeakaan :)

Tänään oli kuitenkin toinen terapia pitkähkön tauon jälkeen. Sain jopa positiivista palautetta etenemisestäni, vaikka tottakai olen ns.normaalista tahdista jäljessä viime kevään kriisien takia. Mutta kuitenkin olen päässyt hieman eteenpäin äitini kuoleman suhteen sekä vähän sen ylitunnollisen suorittamisen suhteen. Osasin ainakin yhdessä asiassa kapinoida jo sitä vastaan jos minut yritetään lyödä suoraan johonkin tiettyyn lokeroon. Siihen joka osaa, pystyy ja kykenee.

On paljon asioita joita en osaa. En yksinkertaisesti. Ja se on ihan ok.Ja samalla olen saanut kokea sen tunteen että joku toinen on 'aikuinen'. Joku toinen päättää ja tietää tietyt asiat paremmin kuin minä. Ei kaikkia, mutta tietyn osan asioista. Se on erittäin helpottava tunne kun siihen saakka pääsee.

Eli tänään on ollut ihan hyvä päivä.