Tänään on ollut hieman känkkis päivä. Mietin kai liikaakin sitä, mitä elämältäni haluaisin. Ja sitten se elämä kai menee ohitse. Noin vaan. Mitä pahaa siinä on jos on unelmia ja toiveita? Jos haluaa elämäänsä jotain? Ei niin että se elämä niistä asioista riippuisi, mutta saa kai sitä ihminen haaveilla? Vaikkapa puutarhasta. Sitten joskus.

Toinen hämmentävä asia on parinmuodostus. Ja se miten osa ihmisistä tuntuu työpaikallaan törmäävän ihmisiin, joiden kanssa heille syntyy säpinää. Eikä sillä tunnu olevan merkitystä, onko varattu vai vapaa.Työkaverit kun eivät eteenpäin kerro...Mutta jokatapauksessa. Pointtini oli kai se, että minä en jotenkin osaa nähdä työkavereitani mitenkään seksuaalisina olentoina vaikka osa heistä ihan hyvännäköisiä onkin. Ja puhun nyt siis miespuolisista työkavereista. Minulle työpaikka on suhteellisen neutraalia aluetta, jonne ei seksuaalisuus tai sukupuoli niinkään kuulu. Ei edes pikkujouluihin :) Ja minä oletan että muut suhtautuvat minuun samoin- työkaverini, ei niinkään naisena. Olenkohan minä jotenkin rajoittunut?