Tänään oli kevätkauden eka terapia ja käsittelimme mitäs muuta kuin kuningas alkoholia. Huomasin joulutauon aikana, kuinka voimakkaita ahdistuskohtauksia tuo kyseinen aine aiheuttaa minulle edelleen.Ja ne eivät mene minnekään, ellen työstä asiaa. Ne ovat jopa niin voimakkaita, että ellei jotain tapahdu, joutuisin valitsemaan asuinkumppanikseni ihmisen, joka ei käytä juuri lainkaan alkoholia. Tai sitten asumaan yksin...

Miten tuohon aineeseen liittyykään niin paljon pahaa ja salattavaa? Kuinkahan monta suomalaista lapsuutta se on tuhonnut?Entäpä elämää ylipäätään? 'Oikein' käytettynä se on rentouttava ja tavallaan kai hyväkin aine, mutta oma suhteeni siihen on erittäin kaksijakoinen.Mutta sen tiedän, että ne varhaisimmat muistot on pakko selvittää tai jään asian vangiksi. Ja päädyn pelkäämään liikaa.