Minä pelkään. Pelkään, että tulee jotain minua parempaa ja tärkeämpää. Pelkään, että en ole kenellekään ainutlaatuinen. En ole kenellekään tärkeä.

Tarvitsen muita ihmisiä, mutta samalla pelkään heitä. Onko minulla samanlaista merkitystä kenellekään kuin heillä on minulle?Olenko minä se, joka ensimmäisenä hylätään. Heitetään romukoppaan uudemman ja kiiltävämmän tieltä? Minä olen aina tuntenut toiseuden tunnetta. Ollut omasta mielestäni se 'kakkonen' ja tehnyt kaikkeni että olisin jollekulle se ykkönen. Ehkä ongelma onkin juuri se, että en ole koskaan ollut itselleni ykkönen vaan pyrin aina hahmottamaan omaa arvoani ja tärkeyttäni toisten ihmisten kautta. Ehkä minä itse hylkään itseni jatkuvasti?

Koko elämäni olen tuntenut että minun pitää pärjätä, osata ja olla tietynlainen, jotta jollakulla toisella olisi parempi, helpompi ja hauskempi. Ennenkaikkea minun on pitänyt olla tätä äidilleni. Se, että olin pieni lapsi aiheutti äidille harmaita hiuksia hoitojärjestelyjen kautta. Se, että olin kiukkuava teini aiheutti itkua ja pahaa mieltä. Niimpä päätin olla olematta noita kumpaakaan. En tietoisesti vaan tiedostamattani. Tavalla, jonka vasta nyt ehkä ymmärrän olleen tuhoisa. Kehitysvaiheita on jäänyt läpikäymättä. Minulta yksinkertaisesti puuttuu se kokemus, että joku kestää minua sellaisena kuin olen.

Ja se heijastuu nykyiseen parisuhteeseen voimakkaasti. Pelkään tulevani hylätyksi jos en tee kuten toinen tahtoo. Jos en ole mukautuva, kiva ja herttainen. Mutta onneksi Mies on sen verran älykäs, että ei halua minulta tuota. Hän haluaa, että olen sellainen kuin oikeasti olen ja rakastaa minua kokonaisena. Myös kiukuttelevana hirviönä, joka on teinin lailla epävarma ihan kaikesta. Tällä hetkellä minä olen epävarma siitä, kuinka paljon minulla on oikeutta tehdä omia asioitani, omia päätöksiäni, mennä omien ystävieni kanssa? Toinen ei ajattele samalla tavalla kuin minä- hänelle asiat ovat luonnollisempia ja minä teen niistä ongelman. Niin surullista kuin se onkin, minun maailmassani heikkona hetkenä, se että valitsee ystävien seuran, tarkoittaa että ei valinnut minun seuraani. Että ei yksinkertaisesti halua olla kanssani. Että minussa on jotain vikaa. Miten minä saisin tämän pyörän kääntymään päässäni? Alan olla jo väsynyt tähän...