Minä olen totaalisen tyhjä. Minulla ei ole mitään annettavaa ihmisille. Ei hienoja tarinoita kerrottavaksi, ei hauskuutta, ei iloisuutta, rentoutta, onnellisuutta. En ole matkustellut, kokenut, nähnyt ja tehnyt. En harrasta intohimoisesti mitään, en ole erityisen älykäs tai huumorintajuinen. Minä olen vain masennuksesta toipumassa oleva tyhjä kuori. Minussa ei ole edelleenkään mitään joka kiinnostaisi - korkeintaan tautihistoriani, lääkitykseni, masennukseni tai terapiani. Mutta kun ne aiheet on käsitelty, ei ole mitään.

Tajusin tänään Miehen kanssa puhuessa, että minulla on taipumus tehdä isoista ongelmista jättimäisen suuria. Se on ihan totta, koska minulla ei ole ollut muuta eikä minussa ole muuta. Olen tottunut saamaan huomiota vain sairastamisen tai ongelmien kautta. Omana itsenäni en ole koskaan ollut riittävä. Näin oli tilanne myös äidilläni. Sieltähän minä sen mallin olen saanut. Ja tästäkin minun pitäisi pystyä pyristelemään pois.

Minun on vaikea sietää tätä onttouden ja tyhjyyden tilaa juuri nyt. Tunnen itseni epävarmaksi ja mielelläni eristäytyisin kokonaan. Pystyisimpä elämään täysin yksin. On kuin olisin kynnyksellä.Miettimässä että astunko elämään vai jäänkö tänne toiselle puolelle? Toiselle puolelle meneminen pelottaa- entä jos minä en pärjääkään? Entä jos siellä ei olekaan mitään? Täällä on helppoa. Tuttua ja turvallista. Ehkä minusta ei vaan ole elämään muuten kuin näin. Ja minä olen ihan yksin. Olisin yksin toisellakin puolella, joten yhtä hyvin voin jäädä tänne.

Tai ehkäpä tuo onttouden olotila tulee siitä, että olen täynnä raivoa ja vihaa. Yritän työntää sitä pois, olla tuntematta sitä ja se saa minut tuntemaan itseni tyhjäksi. Minun on vaikea sallia itselleni vihan tunteita koska minulla ei ole mitään purkutietä sille. Ja valitettavan usein minä puran sen rakkaaseeni. Teininä sitä vihaa ei ottanut kukaan vastaan. Sanonut että se on ihan normaalia, joten minä olen kerännyt yli vuosikymmenen ärsytykset ja vihat sisälleni. Muistissani on monia ärsytyksen aiheita myös pitkän parisuhteeni ajalta- lauseita ja asioita ja jotka jäivät sanomatta koska en uskaltanut. Pelkäsin, että jos sanon, tulen hylätyksi. Ja ne ovat kerääntyneet minuun. Minun kehooni ja mieleeni. Miten minä pääsen niistä eroon?