Nyt on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että asiat menevät vaan takapakkia :( Tänään tuli yksi osoitus siitä.

Mies oli mennyt ystäviensä kanssa baariin eikä kertonut siitä minulle. Mehän emme asu yhdessä, joten se on sinänsä ihan ok. Ei minun haluni ole häntä sitoa tai hallita vaan kummallakin pitää olla oma tahto ja oma vapaus. Mutta tänään(kin) se tuntui minusta hylkäämiseltä. Hän valitsi jotain muuta vaikka olisi voinut valita minut ja minun seurani. Ja juuri nyt kun tunnekuohu on pahimmillaan, tuntuu että hän ei koskaan valitse minua. Hän ei koskaan näe yhtään vaivaa meidän suhteemme eteen. Ja totuushan on se, että hän on minun kanssani vain siihen saakka, että löytää sieltä baarista nätimmän, nuoremman ja paremman. Minun kanssani ollaan vain ja ainoastaan säälistä tai siksi että halutaan hyötyä. Ja sen vuoksi hän pakeneekin.

Ja jo monta päivää on päässäni soinut osia laulusta, joka menee näin...

'Uuden nuken saanut pikku-Maija on, sinisilmän keltakiharaisen.Ja nyt Maijalla on riemu rajaton, silmät säihkyy, posket punoittaa. Uusi nukke näin hienona kulkee, ja se silmiään aukoo ja sulkee.Ja niin kaunis se on hymyssään tosiaan, että ei lie vertaistaan.

Mutta unhottuna, hyljättynä aivan, vanha nukke kotinurkassansa on. Sen pää on alas painunut, se laulavi murheissaan. En enää leikkiin kelvannut, näin yksin nyt olla saan. Olin kerran mä Maijalle rakas, jospa päivät ne saisin takas.Jolloin olin niin kaunis ja puhtoinen ja aina iloinen. Nyt on vaatteet kuluneet ja pois puna posken on. Nyt  kaik ovat mun hyljänneet, oon kulunut ja lauluton...'

Jotenkin noinhan se menee. Laulussa on kolmaskin säkeistö, mutta se ei kuulu minun mielessäni tuohon. Se päättyy minun kohdallani tuohon - minä olen se hyljätty nukke joka korvataan uudemmalla, paremmalla ja hienommalla versiolla. Ja miksipä kaikki eivät niin tekisi. Minähän olen kulunut ja lauluton.

Enkä minä voi ymmärtää, miksi olen niin huonona juuri nyt.Valtavia tunnemassoja vyöryy ylitseni enkä tiedä olenko olemassa, sekoamassa vai mitä? Syydän pahaa oloani läheisteni päälle vaikka samalla säilön sitä sisääni. Yritän kovasti olla tekemättä sitä, mutta kun on niin kauan jättänyt asioita sanomatta, niin samalla tulee sanottua niitä joita pitäisikin. Mutta erittäin paljon myös niitä, joita ei pitäisi.