Huh-näin se aika rientää kun on ...hauskaa?

Yhteinen pesä on nyt perustettu ja se näyttääkin tällä hetkellä lintukodolta-sekaiselta, risuiselta ja täysin järjestyksettömältä :) Ja nyt kun on avopuoliso, niin kaikki elämän ongelmat häviää. Eikö niin?

Juu, ei niin.Ei ne omat päänsisäiset möröt minnekään katoa vaikka parisuhde olisikin. Heijastuvat pirulaiset vielä tähän suhteeseenkiin. Ja missäkö mennään masennuksen/mielenoireiden kanssa? Kerron toki vaikka en tiedä kiinnostaako se ketään. Tänään oli näet terapian viimeinen kerta ennen kuukauden pituista taukoa kun terppa lähtee lomalle.

Oma olotila vaihtelee aika paljon.Lääkkeitä syön edelleen ja terapiassa käyn kaksi kertaa viikossa. Töihin pystyn, tosin ne tökkivät tällä hetkellä aika pahasti monista seikoista johtuen. Sosiaalinen verkostoni sen sijaan on minimalisoitunut -sekin johtuen monesta asiasta joista pienin ei toki ole oma saamattomuuteni.Itsetuhoisia ajatuksia ei juurikaan ole, mutta väsymystä sen sijaan moneen asiaan on. Tänään juuri kävimme lävitse sitä että kun vihdoin näyttäisi siltä että suurimmat kriisit alkaisivat (toivottavasti) olla ohitse, niin miten terapia tästä eteenpäin jatkuu? Minullehan terapia on miltei koko ajan ollut kriisiterapiaa- toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävää eikä niinkään toipumisterapiaa, joksi se lienee kuitenkin tarkoitettu.

Kotiläksyksi sain miettiä niitä asioita, joita haluaisin käydä lävitse jatkossa ja joiden äärellä haluaisin pidempään viipyillä. Ööö...ööö...jaa-a...en kyllä oikeasti tiedä. Ehkä pitäisi aloittaa siitä, että kuka minä olen ja mitä minä haluan. Tiedänkin jo monen monta asiaa, mutta eiköhän enemmän ole selvittämättömiä asioita. Millaista elämää minä haluan elää? Millaista työtä tehdä?  Nyt kun kriiseiltä ja surultakin on päässä aina välillä tilaa, tulevat ne omat asiat jälleen esille.Niiden kanssa kai vaan pitää sitten tehdä ajatustyötä ja toivoa pääsevänsä eteenpäin.

Mutta suuri asia ovat nuo lääkkeet. Ajatuksen tasolla mietimme, että kevään kuluessa voisi annosta puolittaa. Tähän liittyy myös toinen asia eli pienenpienenpieni toive lapsesta ehkäpä joku päivä. Syömäni lääke kun on ehdottomasti kiellettyjen listalla raskauden aikana. Vielä mahdollinen raskaus ei ole ajankohtainen, mutta ehkäpä vuoden päästä jo voisi olla ehkäisynkin poisjättäminen mahdollista. Kuka tietää? Entäpä jos en kuitenkaan pärjääkään ilman lääkkeitä enää koskaan? Jos aivoni kemia on niin pahasti vaurioitunut, että joudun loppuelämäni syömään niitä? Kai sen kokeilemalla näkee.Luulisin.