Tänään(kin) minulla on ärrimurripäivä. Ja tottakai se purkautuu pahana olona, joka sitten täytyy syytää toisen päälle. Vaikka omasta pahasta olosta on kyse. Mietin omia valintojani enkä haluaisi kyseenalaistaa niitä siinä pelossa, että tulenkin toiseen tulokseen.

Minä pelkään, että minuun ollaan tyytymättömiä. Että minun kanssani ei olla onnellisia. Että minut hylätään nyt kun nähdään, millainen minä olen asuinkumppanina. Että minulla ei oikeasti ole mitään sellaista annettavaa tuolle toiselle, jota se haluaisi.Vai olenko se minä joka noin ajattelee? Olenko minä tyytymätön? Olen. Minä olen tyytymätön. Mutta en avoliittooni vaan työhöni. Se heijastuu nyt ihan kaikkeen.

Enkä minä osaa vielä oikein elää tässä parisuhteessakaan.Mikä on se oikea määrä omaa tekemistä ja mikä yhteistä? En minä tiedä.

Nyt sattuu jo päähän. Taidan mennä peiton alle ja jäädä sinne.