Onneksi ensi viikolla on terapia kuukauden tauon jälkeen. Ihan kohtuullisesti olen sen kestänyt ja vähentänyt lääkitystänikin samalla. Mutta kyllä nyt olisi jo aika puhua jonkun kanssa :)

Tänään on aivan mahtava ilma, mutta ajattelin olla kapinallinen ja jäädä sisälle jos siltä tuntuu.Eikai tässä maailmassa voi olla niin vähän aurinkoisia päiviä, että ei yhtä voisi olla sisällä? Ja minulle juuri nyt kotona oleminen ja tänne kotiutuminen ovat tärkeitä asioita.

Viime yönä heräsin joskus viiden maissa siihen, että toista osapuolta ei ollut saapunut kotiin. Tekstari oli kuitenkin tullut siitä, että oli mennyt jatkoille ystävänsä luokse. Kammottavaa, mutta minusta oli todella kiva ajatus saada olla aamu+päivä yksin kotona. Sitä ei olekaan tässä meidän yhteisessä asunnossamme tapahtunut vaan olemme erityisesti viimeiset 4 päivää olleet kuin paita ja peppu. Ja se alkaa näkymään kummankin mielialassa. En ehkä hyväksy välttämättä sitä, miten hän vapaa-aikansa viettää, mutta mikäs minä olen toisen elämästä päättämään? Jos nyt yrittäisi edes tätä omaansa opetella elämään.

Niin. Olisi pitänyt miettiä vähän terapiaa varten että mistä asioista haluan puhua loppuvuoden? Mitkä ovat niitä minulle tärkeitä juttuja, jotka kaipaisivat syventymistä? En minä oikein tiedä. Kai ne on niitä samoja kuin muillakin -työ, ihmissuhteet, oma minä. Mutta ehkä ensimmäisenä juuri nyt tulee mieleen työ. Sille on vaan pakko tehdä jotain koska sinne meneminen tuntuu niin ylivoimaisen hankalalta. Ei sen vuoksi että töitä olisi liikaa vaan muiden asioiden takia.

Onneksi nyt on vasta lauantai.