Elossa olen. Ja periaatteessa ihan hyvissä voimissakin. Tosin juuri nyt ei siltä tunnu, koska yritän ajaa lääkitystä alas ja olo on sen mukainen. Ja ne jotka väittävät, että ei tule koskaan milloinkaan minkäänlaisia vierotusoireita, niin haistakoon kukkasen! Mulle tuli kun aloitin, lisäsin ja vähensin. Ja niin tulee nytkin. Pahoinvointia, pyörrytystä ja muuta mukavaa. Mutta toki toivoisin, että mieli pysyisi takaisena. Että en sukeltaisi minnekään syvyyksiin. Epävakaista tulee varmaankin olemaan hetken aikaa, mutta eiköhän se elämä kaikkinensa aina välillä ole.

Kiitos kyselleille :) Ja pahoitteluni, että päivittäminen on jäänyt.

Niin. Minä kai sitten olen masennuksesta toipumisessani jo pitkän matkaa kulkenut. Liki kaksi vuotta psykoterapiaa ja kolmisen vuotta lääkitystä on takana. Hakemus kolmannen vuoden terapiasta lähtee vielä tässä kuussa. Koen itsekin, että en ole vielä valmis lopettamaan. Eikä terapeuttikaan sitä kuulemma haluaisi, joten enköhän minä ne rahat vaikka itse jostain nykäise. Kuulemma kirkon diakonitoimi avustaa myös aikuisten psykoterapioita, joten sinne seuraavaksi jos ei Kelasta hanat enää aukene. Kaksi vuotta on vaan niin toivottoman lyhyt aika kaikkinensa kun oma elämäni on ollut aikamoista myllerrystä. Ymmärtäisivät päättäjätkin nyt sen.

Juuri nyt olen vaan vaiheessa, jossa haluan ottaa happea. Hetken aikaa olla juuri tässä olotilassa, jolloin ei oikeastaan mikään suuri vaivaa. Ennenkuin lähden kaivamaan masennustani ja sen syitä taas uudelleen ja tarkemmin. Joka kerran sen vaan näkee eri tavalla- kauempaa ja ymmärtää niitä siihen johtaneita syitäkin paremmin.Mutta juuri nyt en jaksa.

Minulla on siis asiat paremmin kuin pitkään aikaan. Ehkäpä paremmin kuin koskaan? Elämä ei ole auvoa eikä superonnellista päivänpaistetta vaan ihan tavallista nousuineen ja laskuineen. Mutta kaikki sen syvän kuopan kokeneet tietävät, että silloin pahimmassa vaiheessa ei osaa edes ajatella että olisi joskus jotain normaalia.Tavallista. Että illalla nukkumaan mennessä mieli ei jylläisi ongelmissa vaan ei oikeastaan missään. Minä nautin tyhjästä pääkopasta erittäin paljon! Välillä jopa liikaakin ainakin miehen mielestä ;)

Mutta nyt pistän lakanat kuivumaan ja menen kohta jo nukkumaan.