Ohoh! Ompas erilainen tämä uusi Vuodatus...Ehkäpä tämän oppii. Mutta varsinaiseen asiaan. Ja tähän toivoisin lukijoilta kommentteja, koska itse olen aikamoisessa umpisolmussa tämän kanssa.

Minkä verran on liikaa? Minkä verran on tarpeeksi? Missä menee raja? Olenko kohtuuton? Pitäisikö tehdä kompromissi?

Kyseessä on siis alkoholinkäyttö. Minun maailmassani se, että käy pari kertaa kuussa 'viihteellä' on ollut jo paljon. Tulen pieneltä paikkakunnalta, jossa baareja oli tasan 2 ja niissä viihtyvät ihmiset olivat jo oikeasti hieman alkoholisoituneita. Kun muutin opiskelemaan, oli tilanne tietysti toinen mutta niin opiskellessa kuuluu kai ollakin. Minulla alkoholi on liittynyt aina läheisesti sinkkuelämään - ollut tekemistä jonkin tekemisen vuoksi vain. Pakokeinohan se on ollut ja sellaisena näen sen edelleen.

Nyt asun suuressa kaupungissa jossa baareja on vieri vieressä ja ihmisillä tapana käydä parilla työpäivienkin jälkeen. Minun konservatiivinen moraalipuoleni on aina kauhistellut tätä :D vaikka itsekin toki niin olen käyttäytynyt. Ystäviä tavataan oluen/siiderin/viinin ääressä ja se on ihan hyväksyttävää ja normaalia. Osa minusta pystyy tämän ymmärtämään, mutta osa pelkää pahinta koko ajan. Eikä minulla ole vuosien etsinnästä huolimatta tietoa siitä, miksi se pelkää?

Oma alkoholinkäyttöni on ollut vuosien mittaan erilaista.Joskus runsaampaa, joskus vähäisempää. Juuri nythän sitä ei ole lainkaan. Avopuolisoni sen sijaan käyttää mielestäni (ja vain minun mielestäni) liikaa aikaa ja rahaa alkoholin kanssa puuhasteluun. Tähän settiin kuuluu ainakin kerran viikossa ilta lähibaarissa, joka päättyy joko todella kosteasti tai sitten ei. Kaavaa ei ole vaan ylilyönnit tulevat aina yllätyksenä kaikille. Ja seuraavana päivänä yksi/kaksi tasoittavaa, mikäli on ollut erityisen raskas ilta. Kotona hän juo hyvin harvoin eikä meiltä löydy olutta tai muita alkoholijuomia jääkaapista. Suhteen alkuaikoina eli vuosi-kaksi sitten, alkoholinkäyttö oli vielä suurempaa... Hän itse ei pidä omaa suhtautumistaan alkoholiin mitenkään vaarallisena tai käyttämäänsä määrää suurena (koska tulee täysin alkoholistiperheestä).

Mutta kärsiikö meidän elämämme tästä? Vahingoittaako se minua/meitä? En tiedä. Todennäköisesti ei muuta kuin minun päässäni ja kenties hieman taloudellisesti nyt kun muutenkin on tiukkaa. Minun on vain vaikea uskoa/ymmärtää, että tämä ei johtaisi turmioon. Minä näen tämän uhkana, ongelmana ja vaarana. En usko, että kenenkään muun perheessä on tälläista. Ei ainakaan ns.onnellisessa. Ei ainakaan lapsiperheessä. Eikä niin, että tälläinen olisi kaikkien osapuolien hyväksymää. Eihän?Tai onhan?

Ja se, että minun on tätä vaikea hyväksyä, ei saa miestäni muuttamaan käytöstään. Hänen mielestään kyse on enimmäkseen hänen asiastaan. Hänen prosessistaan eikä minun pitäisi sorkkia siihen. Eikä minun pitäisi leimata häntä huonoksi ihmiseksi vain tämän asian takia vaan katsoa kokonaisuutta. Tiedän tämän, mutta se on ihan pirun vaikeaa!!

Ongelmani on aina ollut kontrolloinnin tarve ja tämä 'ilmiö' on täysin kontrollini ulkopuolella. Minä oikeasti mietin, pystynkö edes asumaan ihmisen kanssa, joka omasta näkökulmastani käyttäytyy arvaamattomasti ja epäluotettavasti noina hetkinä? Minkä verran pystyn hyväksymään hänet omana itsenään eikä suinkaan aina sellaisena kuin minä toivoisin hänen olevan? Missä menee se raja, että on viisaampi lähteä pois kuin jäädä?

Mitä minun pitäisi tehdä?