No nyt on kaikki nähty! Tai siis osa...

Avon ex kertoi kysyttäessä, että suunnittelee muuttoa lapsensa kanssa kesken esikouluvuoden uudelle paikkakunnalle. Ja paikkakunta on vain 300km:n päässä. Tämäkin tieto tuli siis kysyttäessä, eipä vaan viitsinyt itse asiasta kertoa. Kyseessä olisi ensimmäinen muutto kummallekin - sekä 30v äidille että lapselle. Ja minä jaksan pyöritellä päätäni. Lapselle on siis alettu jo puhumaan asiasta vaikka aikuistenkin ekasta tapaamisesta on max. 4 kk. Ilkeään mieleen tulee, että mahtaako mies tietää asiasta (siis se, jonka luokse ollaan muuttamassa)? Edellinen, jota taas oltiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen muuttamassa tänne etelään, ei sitten suostunutkaan. Ja tämä oli siis vuoden alussa. Nyt ei jätetä mitään sattuman varaan vaan ollaan menossa itse - pakko kelvata jollekulle!  En tiedä, olisiko pelkkää sattumaa, että laskettuun aikaan on vajaa kaksi kuukautta? Eka lapsihan on nyt tarpeeton, kun meille tulee uusi.

Ja höpöhöpö! Hän on lapsen sisarus- pisin ihmissuhde, jota lapsellamme tulee olemaan. Erittäin tärkeä osa perhettämme. Ja jos näitä tapaamisia ollaan nyt rajoittamassa sen vuoksi, että äiti on päättänyt muuttaa 'maalle', niin silloin vituttaa ja rankasti. Entäpä lapsi (siis avoni lapsi)? Hänellä muuttuisi ihan kaikki - tänne jäisi isä, sisarus, isovanhemmat... ihan kaikki tuttu. Ja siellä toisessa päässä olisi tuttua vain äiti. Samaan syssyyn tulisi kaksi uutta teini-ikäistä sisarpuolta, uusi esikoulu, uudet kaverit... Lapset ovat (muka) sopeutuvaisia, tiedetään mutta siltikin. Miten kukaan aikuinenkaan sopeutuisi jatkuvaan matkustamiseen, ikävään? Ja äidin perustelu on vain se, että hän tahtoo, haluaa ja hänellä on oikeus. Ei siis taloudellinen toimeentulo, onnellisuus, lapsen paras tms. Ei muuta kuin että hän saa päättää.

Pelkään pahinta lapsen kohdalla. Heijastuuhan tuo - koulumenestykseen, kaveruussuhteisiin, ihan kaikkeen. Nyt vasta reilu 3vuotta avioeron jälkeen hän käsittelee sitä eroa, miettii miten se on häneen vaikuttanut. Entäpä tälläinen muutos? Milloin se käsitellään? Ystäväni muutti perheineen ja sopeutumista on siinäkin. Entäpä kun suurin osa rakkaista ihmisistä jää tänne? Miten se vaikuttaa lapseen? Muutto ei ole pelkästään negatiivinen asia, ei missän nimessä. Mutta kun kyseessä on lapsi, pitäisi siihen olla aika painavat syyt.

Emme elä täydellisessä maailmassa, se tiedetään jo. Hankalia ja vaikeita asioita tapahtuu. Ihmiset muuttavat edestakaisin erilaisista syistä. Itse vaan olen valitettavasti sitä mieltä, että se jättää jälkensä lapsiin, jotka juuri tarvitsisivat sitä vakautta ja tasaisuutta. Surulla seuraan mitä tässä vielä tapahtuu...