Minä voin huonosti erityisesti loppuraskautta kohden. Huimasi, tasapaino heitteli kovastikin, toinen puoli kasvoista alkoi puutumaan. Mutta mistäpä minä olisin voinut tietää, että ne eivät ihan tavallisia raskauden oireita olleet koska en ollut koskaan ollut ennen raskaanakaan. Synnytyksen jälkeen aloin sitten näkemään maailmaa kahtena. Lääkäriinhän sitä piti (taas) mennä.

Nelisen viikkoa synnytyksen jälkeen olin magneettikuvassa, jonne lääkäri minut kiireellisenä laittoi. Seuraavana päivänä soi puhelin ja minulla kerrottiin olevan aivokasvain. Hyvänlaatuinen toki, mutta se vaatisi välittömiä toimenpiteitä. Minut leikattiin ensimmäisen kerran viikon päästä ja suuri pingispallo-operaatio tehtiin vajaan kahden viikon päästä magneetista. Kotona minulla oli siis kuuden viikon ikäinen vauva, jota onneksi mies pystyi hoitamaan sairaalassa ollessani.

Minulta siis leikattiin akustikusneurinooma eli kuulohermokasvain. Leikkaus kesti n.kymmenen tuntia ja oli suhteellisen hankala. Kuulemma. Kasvain on aina hyvänlaatuinen, todella hidaskasvuinen ja yleensä n.herneen kokoinen. Minulla oli pingispallo. Se oli painanut osan aivoistani täysin littuun ja haittasi aivo-selkäydinnesteen kiertämistä. Toipuminen leikkauksesta oli suht nopeaa, tosin kasvahalvausoireita on vielä 7kk leikkauksesta jäljellä, mutta ei niin että ne haittaisivat joka päiväistä elämää suuresti. Vauvaa hoidin ensimmäisen kerran yksin 1,5vkn päästä leikkauksesta.

Sellainen oli syksy meillä. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.